perjantai 27. joulukuuta 2013

Puoleesi käännyn nyt


Juhlan tullessaan tuoma kiireettömyys viipyy yhä täyttäen kodin äänillä, joissa helisee lasten nauru. Päättävät nukkua yön siellä, toisen täällä, kantavat patjojaan ja iloitsevat vähästä. Esikko otti poikasen luokseen yhden yön yli. Voi sitä veljesrakkauden lumovoimaa! Jokin pieni hentoinen taianomaisuus istuu yhä joulukodin sylissä jakaen hetkiä  kanssamme. Vuoroaan odottelee kaipuu, hiljainen odotuksen tuulahdus, puhtaan pohjan uudelle petaava aika. Ajatuksin ja tuntein yhä pidän kiinni ihmeestä ,annan sen helliä sisintä ja lohduttaa. Pienuuteni täyttää tätä päivää, jossa ylhäältä alas asti ulottuva harmaa maisema jakaa tilaa sateen suukottaa lunta kaipaavaa talvimaata. Kuin tummuuttaan itkevä maa, itken ääneti vailla kyyneliä minäkin. Kipu saapuili vietettyään oman lomansa. Ole vahva, kuiskaa rakas. Ja minä yritän.Uudenlaiset huolet kaivautuvat kiinni kehoon. Pelko ottaa paikkansa. Rukoillaan ja luotetaan lapsen lailla. Joulun lapsi lepää yhä kuusemme alla. Huomaan kuiskivani suuntaansa.
Jouluaaton aamussa jo ottivat esille yhden lahjan, rakas ja tyttönen. Istuttivat minut sohvan pehmeyteen ja ojensivat avattavaksi. Hetkeen en tiennyt kumpi kosketti hellemmin, ilonsa antamastaan vaiko omani paperin sisältä löytämästäni. Kehomme on koti tunteillemme. Tänään minussa asuu tuuli, joka riepottaa. Rakkaan kulkiessa jo tänään arkeensa, seisahduin aamussani kuuntelemaan heräävää kotia. Pikkuiseni ,jotka hengittävät huolettomuutta huomisesta, heräilivät päivään, joka osallani on vaatinut sinnittelyä. Koitan olla kuin en tuntisi , etteivät huolestuisikaan, vaan saisivat kiljahdella peliensä keskellä, kikattaa sateessa kastuneiden kasvojensa kyllyydellä! Tälläkin on tarkoitus katsoo hiukan totisin kasvoin rakas, jonka otsalta luen huolen. Tästä selvitään kyllä, sanoo ja rakastaa.
Kysymysten keskeltä yllän hyvään. Juuri nyt valo pysyy piilossaan. Uni karkaa mailleen. Tummuvan illan uumenissa välkehtii se ainut valo, joka jakaa juuri sen voiman, joka tarvitaan huomiseen. Kalenterin lehdellä lukee jälleen uusi aika.


7 kommenttia:

  1. Kaipailen joskus aikaa, jolloin tyttäreni kulkivat kuiskien Joulusalaisuuksiaan, nukkuivat viattomina sängyissään, iloitsivat vilpittömästi..
    Tuo aika on niin suurenmoista aikaa, joka ei koskaan palaa mutta onneksi on muistot tiukasti miussa kiinni..

    ihanaa, siunauksellista uutta Vuotta 2014 ♥

    VastaaPoista
  2. Kirjoitit taas niin kauniin sanoin elämästäsi, Kiitos jatuksistasi.
    Kaikkea hyvää ja paljon voimia sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kiitos postistasi ja halauksia sinulle.

    VastaaPoista
  4. Mikä lie se huolen hipaisu olossasi tai kolossasi, mutta siihenkin Ihmeellisellä Neuvonantajallamme on avaimet. Kiitos kaikista jaetuista ilon ja kaihon hetkistä kanssasi tänä vuonna!

    VastaaPoista
  5. Toivon kivun jo hellittävän otettaan.
    Voimia sinulle♥

    VastaaPoista
  6. HAnne,
    lasten supatuksissa on taianomaista levollisuutta. Minäkin nautin, kun koti täyttyy lomalaisten äänistä.
    Tavataanhan pian!

    Mummeli,
    kiitos. Elämän sävyt vaihtavat vuorotahtiin paikkaa. Nyt on hauraampana olon aika. Se laittaa nöyrälle paikalle. Tärkein työntyy esiin. Jumalan läsnäololle jää enemmän tilaa, kun joutuu taas sinnittelemään oman kehon hataruuden kanssa.

    Voimia sinulle ja valoa, vaikka ulkona on synkkää, paistakoon valo!!
    Onnellisisa päiviä pian alkavaan vuoteen!

    Enkulin käsityöt,
    kiitos sanoista. Kiitos halauksesta.
    Tarvitsin sen juuri nyt.
    PAljon hyvän kosketuksia päiviisi!

    Hitunen,
    siihen minäkin nyt taas takerrun ,kun uudet ihmeelliset asiat omassa kehossa laittavat hiljaiselle paikalle. Sähköpostitellaan.....

    Irmastiina,
    kiitos♥

    VastaaPoista
  7. Tuokoon pian vaihtuva Uusi vuosi ilon ja onnen hetkiä ja voimaannuttavia päiviä luoksesi!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥