tiistai 28. joulukuuta 2010

Hetkiä juhlan mentyä

Joulun maut alkavat hiljalleen olla enää muistijälkinä minussa. Äiti ilahdutti tänäkin vuonna minua taatelikaakkusella. Minä niin tykkään sen muistoja tuovasta mausta. Se siirtää minut pieneksi tytöksi mummolan jouluun. Muistojen maku on rikas ja rakas. Aattoaamun puurot mantelilöytöineen lusikoitiin tänäkin vuonna kotavalkean äärellä lumikauneuden keskellä. JOuluaaton hartautta kuulimme tutun papin sanoissa. Juhla-aterian maut ja tunnelmat ovat nyt muistoina sydämellä.
 
 Joulu saa vielä hetken viipyä luonamme. Tunnelmaani hieman tummentaa luokseni saapunut kipu. Vyötäisiltäni visiitilleen varasi sijan. KAverikseen kehooni sai kipuilevan polven. KArvakavereitamme ulkoiluttaessa joulun alla sattui haaveri. Juosta jolkotti tohinan tuoksinassa polveni syrjään ja jätti kivun ilkeän. Tahtomattaan ottavat osansa oloilun pehmeydestä. Miksi, miksi? Sitä mietin ja muistuttelen heti perään, että murehtiminen ei tässäkään auta. Pitää pysähtyä. Aivastellen availin eilistä lumiaamua ja muistin vanhan sanonnan: ei kaksi ilman kolmatta:) Tähän aamuun sain hetkeksi 9vuotiaamme höpöttämään unikuvistaan vierelleni. Sitten jo kipaisi poika keittiöön ja hymyillen kuuntelin kaakaonsa valmistumisen ääniä.
 Vielä sytyttelen aamuhämärässä kynttilöihin liekit. Vielä sipaisen kuusen koristeen kimaltelevaa pintaa ohi kulkiessani. Siirrän oksalta toiselle. En halua päästää käsistäni tätä aikaa, joka antoi omansa. Eilen jo rakas kipaisi aamuvarhain töihin. Aloitti arkensa. Jäin peittojen alle lämpimään. Sain nousta kahvin tuoksuun, kiitos isommalle tyttöselle! Pienemmät kisailivat lautapelejä ja tutkailivat aattoillan saamisiaan. Arki saa osaltamme vielä odottaa! Hiljalleen kääntyy katse taaksepäin ja aatoksista avartuu tila uuden tulla. Siipien suojissaoloa, sitä toivon. Hetkiimme saapuviin.


VAlkeus istuu tiiviisti kaikkialla. Minä tyydyn nyt hetken sen kauneutta haikaillen katselemaan läpi ikkunan. LApset pukevat ylleen ja valjastavat voimansa lumitöihin. Sen jälkeen saavat heittäytyä sen lumoon. Tekevät tunneleita kinoksiin. Liukuvat,laskevat ja hyppivät. Minäkin haluaisin. VAan nyt on aika minun olla aloillani. Illalla saan kuunnella kotatulen laulua. Kertaako menneen  mukavia murusia vai tuoko  jo lähelle tuulahduksen tulevasta. Kuuntelen.Luottavaisin sydämin.

13 kommenttia:

  1. Paranemisia polvellesi ja kutkuttavaa uuden vuoden odotusta!

    VastaaPoista
  2. Nam... makoisan näköistä kakkua ja varmasti maukasta.
    Kauniita kuvia, olemme saaneet taas tänä talvena nauttia lumesta.
    Toisista liiankin kanssa, mutta minusta juuri sopivasti.
    Pikaista paranemista polvellesi.

    VastaaPoista
  3. Purnau,
    kiitos! Perjantaina menen magneettikuvalle...sitten olen viisaampi. Nyt vain pitää hyväksyä tämä pysähdys. TAidan laittaa tytön kirjastovisiitille hakemaan mieluista luettavaa...
    Sinulle myös mukavaisia vuoden viimeisiä päiviä. Vuosi antaa juuri pian sijan uudelle alkavalle...

    VastaaPoista
  4. Irmastiinan kanssa naputtelimme samaan aikaan:)
    Juuri hetki sitten napostelin viimeisiä siivuja kahvin kanssa. Täytyy vaan tässä olla tarkkana, kun ei nyt pääse liikkumaan......:) Ottaa kakku paikkansa niin vaivihkaa vyötäröltä.
    Lumikauneudesta totisesti olemme saaneet ammentaa tänä talvena. Nyt ihan kaipaan lumikolan varteen...

    VastaaPoista
  5. ihanaa uutta vuotta sinulle, kiitos kivasta kommentista :)

    VastaaPoista
  6. Makumuistot ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä! Minullekin taatelikakku tuo paljon muistoja. Muutama pala vielä jäljellä.

    Paranemista ja kaikkea hyvää tulevaan vuoteesi!

    VastaaPoista
  7. Pehmeitä puhalluksia polveesi..

    Kauniita kuvia, kauniita sanoja kaikkien sattumusten seassa...
    Minäkään en haluaisi vielä luovuttaa Joulua arkeen,
    jotain niin suurta ja ihmeellistä tässä ajassa asuu..

    VastaaPoista
  8. Kauniisti osaat kirjoittaa, mielelläni luen juttujasi..sama täällä; joulussa on sellaista pyhyyttä, että siitä tahtoisi kiinni pitää. Paranemista!

    VastaaPoista
  9. Kauniita ja levollisia kuvia ja mukavaa tarinointia joulusta:) Täällä on ilo käydä lukemassa!

    Ehkä kaikki joulunalustohina vaatii nyt veronsa ja kehottaa hiljentämään vähäksi aikaa. Toivottavasti se on mahdollista.

    VastaaPoista
  10. Tykkään kovasti tuosta lumikori kuvastasi!Ja siskon taatelikakun tippeet kopistelin äsken itselleni kävelyltä tultuanikahvin kaveriksi .Kiitos taisin saada sinusta "seuraa" niin helpotti oloni.Kiitos kun siellä olet.Mahdollisimman pian parempaa oloa kipuihisi♥
    Maria

    VastaaPoista
  11. Halauksia ja puhalluksia kipusi keskelle. Toivon, että pian selviää mikä auttaisi ja pian kipu olisi poissa.
    Minäkin olen kovasti miettinyt viimeisen vuoden aijalle ajoittuneita yhtätöista sairaalakäyntiäni ja niitä aina suraavia 4-7 päivää ihan levossa. Mikä lienee niidenkin tarkoitus ollut? Miksi jalkani ovat sellaisia hoitoja tarvinneet...Siihen tulokseen tulin, että Isä tietää ja lepo on ollut minulle varmasti tarpeen. Joskus meitä asetetaan ymmällemme mutta takana on huolehtiva ja hyvä, Hän joka kaiken tietää. Heittäydytään lepoon sen tarve kun on ja ehkäpä levon myötä voidaan saada jotakin uuttakin koettavaksi, lempeää kohdattavaksi.
    Oikein siunattua pian alkavaa uutta vuotta ja iloa ihan jokaiseen päivääsi.
    Anu

    VastaaPoista
  12. Voi mikä harmitus. Jospa uusi vuosi veisi kivun pois!! Mukavaa uutta vuotta sinulle.

    VastaaPoista
  13. Kiitos kivasta kommentista. Tulin vastavierailulle kauniiseen blogiisi ja ryhdyin lukijaksi heti.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksestasi♥